Tänään piipahdin Pariisin kirjamessuilla. Muistan kun kävin ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2003 (sitä ennen en edes tiennyt, että on olemassa kirjamessuja). Voi luoja sitä kirjojen ja kirjailijoiden määrää! Seuraavana syksynä surin Brysselistä saakka, kun en päässyt paikalle. Viimeisinä vuosina olen ollut messuilla töissä ja siinä kirjamessuhohto on kyllä päässyt vähän karisemaan... Olen silti edelleen lapsellisen innoissani tavatessani elävänä hyvien kirjojen kirjoittajia. Ja olen minä vähän niistä loputtomista kirjakasoistakin innoissani. Sitä paitsi uusia messuja oli hauska katsella puoliammattilaisen silmin.
Pariisin kirjamessuilla tuntui olevan aika samanlainen meno kuin Helsingissä, luultavasti meillä on otettu mallia isommista. Kirjat olivat kyllä kalliimpia, oikein missään ei ollut kovin hyviä tarjouksia ja suurin osa kirjoista oli messuilla kalliimpia tai samanhintaisia kuin tavallisissa kirjakaupoissa. Ihastelin laajaa sarjakuvavalikoimaa, mutten lopulta ostanut mitään muuta kuin yhden café latten (nyt ehkä kuuluisi piirtää se rasti seinään).
Valitsin messuillakäyntipäivän ihan umpimähkään, enkä ollut lukenut ohjelmaa lainkaan etukäteen. Kiljuin melkein ääneen, kun huomasin että 30-vuotisjuhlalavalla oli luvassa Paul Austerin ja Salman Rushdien, kahden vanhan ystävän tuttavallinen tunnin keskustelutuokio. Paikalla oli tietysti ihan kamalasti ihmisiä, mutta kyllä ne sedätkin olivat ihania. Rushdien tulkki unohti koko ajan mitä tulkattava oli sanonut, mutta onneksi kuuluin siihen vähemmistöön jolle alkukieli englanti oli tutumpi kuin tulkkauskieli ranska. Miehet puhuivat vähän viisaita ja hulluttelivat paljon. Signeerausjono oli ainakin kilometrin pituinen ja koska minulla ei ollut kummankaan kirjojakaan mukana (enkä halunnut ostaa niiden ranskalaiskäännöksiä, alkuperäisiä en nähnyt missään) lähdin keskusteluhetken jälkeen tyytyväisenä kotiin. Lipun hintakaan ei harmittanut enää Austerin ja Rushdien jälkeen.
Messuilla oli myös ensimmäistä kertaa pieni Pohjoismaiden osasto, jossa näin vilaukselta ainakin Helena Petäistön (ranskalaiskirjailijoita en tunnistanut, voi siis olla että olen nähnyt tietämättäni muitakin kuuluisuuksia...). Esillä oli muutamia suomalaisia lastenkirjoja, mutta muuten viiden maan osasto oli aika vaatimaton ja tylsä. Suomen edustus Pariisin taidemessuilla toissaviikolla oli huomattavan paljon loisteliaampi. Muuten bongasin suomalaisista ainoastaan yhden Arto Paasilinna -pokkarin.
Pohjoismaiden osasto
The stand of the Nordic countries
Suomalaisia lastenkirjoja Pohjoismaiden osastolla
Finnish childrens' books
Paul and Salman
I stopped by at the Paris' book fair today. I love the book fair in Helsinki - even though the last years I've been working my ass of there... The fair in here looked a lot like ours (guess we've been following the example) but the books were more expensive - even more expensive than in normal bookstores. So in the end I didn't buy a single book (that's somewhat historic) but enjoyed a lot the atmosphere.
I didn't have a clue of the programme of today but was lucky to see gentlemen Paul Auster and Salman Rushdie having an hour long chit-chat about their friendship, books and the world in general. Rushdie's interpreter wasn't too good as she forgot half of the things he had said but I was lucky understanding better Rushdie's English than the incomplete French translation. I really enjoyed listening Auster and Rushdie but since I didn't have any of their books with me (and didn't want to buy the French versions) I didn't stay for the signing. Lucky me as the queue was at least one kilometre long...
There was also a small and modest stand of the Nordic countries. You could see that they were there for the first time for the stand was really boring. I saw some Finnish childrens' books and one little celeb but that's all. I might have seen some famous French authors as well but didn't recognize them.
loppu tai
10 years ago
No comments:
Post a Comment