sattumuksia brooklynissa

Tietokoneeni viereen on kertynyt niin suuri "arvosteltavien" kirjojen pino, että on paras alkaa työhön. Varsinkin nyt, kun sain nuo kirjahyllytkin järjestykseen. Pääsevät nämäkin omille paikoilleen.

Luin vähän aikaa sitten kirjailija Tommi Melenderin Antiaikalainen-blogista, että Paul Austerista ei saa tykätä. Ainakin jos haluaa päästä piireihin. Vähän niin kuin Juha Itkosestakaan ei kuulemma saa tykätä. (Sattumalta juuri sen jälkeen kun olin lukenut tuon Melenderin kirjoituksen, yksi kirjakaupan tytöistä kertoi minulle, että on päättänyt että Juha Itkosesta ja Riikka Pulkkisesta pitäisi tulla pari. Sitten ne olisi niin kuin Auster ja Hustvedt.) Kieltämättä Juha Itkonen on vähän kuin Suomen Paul Auster, mutta ei se haittaa, koska minä tykkään molemmista.

Sattumuksia Brooklynissa on siis ensimmäinen kirja, jonka olen Austerilta lukenut. Minulla on kyllä hyllyssä muitakin hänen kirjojaan. Kaikkihan Austeria oikeasti kehuvat. Itse ihastuin häneen Pariisin kirjamessuilla, jossa hän esiintyi yhdessä ystävänsä Salman Rushdien kanssa. Ei tässä enää auttanut muu kuin lukeakin jotain hänen kirjoittamaansa.

En voi kieltää, etteikö tuo Sattumuksia olisi ollut hyvä. Pelkäsin, että se menisi kovista odotuksistani pilalle, mutta onneksi se kesti. Jälleen kerran tuli mieleen, että olisin mieluummin lukenut kirjan alkukielellä. (Sanon näin aina, ja silti laiskuuksissani luen kaiken mahdollisen suomeksi... Tilasin tosin Austerin uusimman juuri Amazonista englanninkielisenä, joten tässä pääsen pian lunastamaan sanani.) Käännöksessä oli joitain häiritseviä piirteitä, esimerkiksi se, että väärti oli aina kirjoitettu väärtti. Kielitoimiston mukaan kummatkin ovat oikein, mutta koko kirjan lukemisen ajan luulin, että väärtti on virhe. Useimmat puhekieliset kohdat tuntuivat vähän tökeröiltä vaikka englanniksi ne olisivat varmaan toimineet ihan hyvin. Kieli oli kuitenkin kaunista ja huomaa, että keltaisen kirjaston kirjojen käännökset tarkastetaan vähän huolellisemmin kuin monet muut.

Auster on jälleen yksi niistä kirjailijoista, jotka kirjoittavat kirjoista, kirjakauppiaista ja kirjailijoista. Mutta hän tekee sen hyvin. Namedroppailu ei edes pahimmillaan häiritse niin paljon kuin useimmissa kirjoissa. Ainakin näkee, että hän tuntee kenttänsä. Ja siitä kai on helpointa kirjoittaa, minkä tuntee. Ihan pikkuisen minua häiritsi se, että kirjassa kaikille tuntui hurjistä käänteistä huolimatta käyvän niin hyvin. Myönnän, se on täysin omaa kieroutuneisuuttani. Pidän vähän surullisista tarinoista. Ehkä siksi, että elämässäkään ihan kaikki ei koskaan mene hyvin. Tai kenties Austerin kirjojen kaltaiset tarinat saavat uskomaan, että niinkin voisi käydä. Vaikka lopussa lupaillaankin jo katastrofia...

"'Jälleen uusi ex', Harry sanoi kaihoisasti huoaten. 'Silloin kun mies tulee meidän ikäämme, Nathan, hän ei ole juuri muuta kuin rimpsu pelkkiä exiä. N'est-ce pas? Voisin omasta puolestani ladella vähintään tusina exää. Ex-aviomies. Ex-taidekauppias. Ex-laivaston jäsen. Ex-näyteikkunasomistaja. Ex-parfyymimyyjä. Ex-miljonääri. Ex-buffalolainen. Ex-chicagolainen. Ex-linnakundi. Kyllä, kyllä, kuulit oikein. Ex-linnakundi. Minulla on ollut matkan varrella omat vaikeat paikkani niin kuin useimmilla miehillä. En arastele myöntää sitä. Tom tietää menneisyydestäni kaiken, ja sen minkä Tom tietää, sen haluan sinunkin tietävän. Tom on minulle kuin perheenjäsen, ja koska sinä olet Tomin sukulainen, silloin sinäkin kuulut perheeseeni. Sinä, ex-Nat-eno, joka tunnetaan nykyisin Nathanina kaikessa koruttomuudessaan. X osoittaa paikan, ystävä hyvä. Olen nyt ja aikojen loppuun saakka ruksilla merkattu mies.'"



The Brooklyn Follies

Read my first Auster, The Brooklyn Follies. I just heard that it's not cool to like Auster. At least if you want to be in among other writers. Well, I'm not a writer. Not yet, that is. And I also liked Auster.

Once again I'd prefered to read it in English but didn't have the chance - I already had the book in Finnish. But I'm going to read the original version of the next one, Invisible. Anyway, I liked the book even though Auster is once again one of those writers who write about books, bookstores and writers. But he does pretty good job with it. It also bothered me a bit that everybody seemed to get their happy ending. In fact that isn't even true but I always like sad endings best. Still it's nice to think that life could go the good way as well.

myy mulle hyvä kirja

Kirjakauppaan tuli tänään asiakas, joka halusi ostaa hyvän kirjan. Se ehti itse jo valita Austerin uusimman, mutta halusi sitten lukea vielä toisen hyvän, elämyksellisen tarinan. Ihana asiakas. Ja vaikea. En pidä myymisestä, mutta rakastan kirjoja. Tulen salaa iloiseksi, kun joku asiakas ostaa jonkin lempikirjoistani.

Hyvän kirjan myyminen oli vähän haastavaa, kun valikoima on kuitenkin rajallinen eikä minulla ollut myytävänäni kaikkia maailman kirjoja. Kun olen ollut vuoden poissa maasta, enkä surukseni ole vielä ehtinyt lukea kaikkia sinä aikana ilmestyneitä uutuuksia. Tavallisille asiakkaille on helppo puhua sellaisistakin kirjoista, joita ei itse ole lukenut. Aina joku kollega on, aina on kuullut jonkun sanasen. Asiakas, joka haluaa lukea hyvän kirjan, ei halua kuulla sitä, mikä on ollut suosittua tai mitä on ostettu paljon. Jos tuntee kirjoittajan aiempia teoksia, on jo vahvemmalla maaperällä. Tai jos osaa puhua kirjojen aihepiireistä. Tänään puhuttiin muun muassa prostituutiosta. Sanoin myös rehellisesti, etten pitänyt Punaisesta mekosta, vaikkei niin kai saisi asiakkaalle sanoakaan.

Kaiken lisäksi asiakas oli vielä lukenut kaikki kirjat, jotka otin puheeksi. Tai ainakin aloittanut. "Joo, ton perunankuoripaistoksen mä jätin kesken. Toi Siili eleganssi, se on kyl vähän pitkäveteinen... Irving, hmm." etc. Itkosta en uskaltanut vielä suositella, koska olin ehtinyt vasta sivulle 48 (työajalla - lauantaisin työpäivät joskus ovat sellaisia kuin ihmiset kuvittelevat, on jopa hetki aikaa lukea kaikkia niitä kirjoja joiden ympäröimänä päivänsä viettää...). Sitten, onneksi, paksujen kirjapinojen takaa kurkistelivat muutamat viimeiset Haahtelat. Pieni ja vaatimaton Katoamispiste kelpasi lopulta hyväksi kirjaksi. Toivottavasti kelpaa.

Asiakas oli haastava, erikoinen ja virkistävä. Eikä Austeria ja Haahtelaa lukeva ihminen voi olla läpeensä paha.

Today I had a customer who wanted to buy a good book. He had already chosen the Invisible by Auster, but still wanted to read another good, experiental story. Wonderful client. And a tough one. I don't like selling but I like people reading books. Every time when someone buys one of my favourite book I smile inside.

It's not easy to sell a good book. Especially when you don't have all the books in the world on hand. Especially when you've been out of the country the last year and haven't yet had time to read all the marvellous stories published during that year. If you work in a bookstore, eventually you learn to talk about books you haven't read yourself - and have no intention to read. There's always some colleaugue who knows the plot. That's enough if you're just trying to sell a book to an ordinary customer. A client who wants to buy a good book isn't interested about those speeches, nor which books other people buy. If you know the earlier production of some writer it already helps a lot. Or if you can talk about the subjects the books discuss. Today we chatted about prostitution for example. I even told the customer that I didn't like the book about Finnish prostitution that I just read. I guess you're not supposed to say that outloud if you just want to sell some books.

To make it even harder the client had already read all the books I proposed. "Yes, I read the potato peel pie thing halfway, didn't like it. En L'élégance du hérisson, it's a bit too long-drawn. Irving, hmm..." etc. I tried some Finnish books as well, unfortunately I had just read 48 pages of one probable best-seller (on duty, sometimes on Saturdays we actually have some time to read something while working - that's how everybody always sees a job in a bookstore). Finally he found a book by Joel Haahtela, one of my favourite contemporary Finnish writers. I truly hope he'll like his choice.

He was a challenging, special and refreshing customer. And a man who reads Auster and Haahtela cannot be totally bad.

aakkoshaaste

Hei, nyt kun olen jälleen samassa maassa oman kirjastoni kanssa, päätin aloittaa tuon aakkoshaasteen, jota useammassakin blogissa varmaan luetaan tai on ainakin luettu. (No, Amma ainakin lukee). Yritän lukea kirjoja sellaisilta kirjailijoilta, joiden tuotanto on minulle vielä tuntematonta. Ja mielellään omista varastoista, en ainakaan anna itselleni lupaa ostaa kirjoja vain siki, että ne sopisivat aakkohaasteeseen (tekosyitä kirjojen ostelulle minä nyt viimeksi kaipaan...). Ensimmäiseki kirjailijaksi taidan ottaa Paul Austerin. Hävettää tunnustaa, mutten todellakaan ole lukenut yhtään hänen kirjaansa ainakaan kokonaan. (Olen kyllä nähnyt miehen...) Haluaisin lukea sen uusimman (Näkymätön - Invisible) ja haluaisin lukea kirjat mieluiten englanniksi, mutta kun omassa hyllyssä on Austereita useampikin niin aloitetaan nyt sieltä. Ensimmäisenä aakkoskirjana siis Sattumuksia Brooklynista - kunhan saan nuo edelliset pois jaloista...

I want to read books in alphabetical order because that seems to be hip in Finnish book blogs. I can only read books that I already own and preferably from readers whose books I don't know yet. I'll start with Paul Auster since I've never read any of his books... even though I've seen him alive. I'd like to read his latest book Invisible and I'd like to read him in English but since I already have many of his books in Finnish I'll choose The Brooklyn Follies. I just have to read some other books before him...

pariisin kirjamessut - paris' book fair

Tänään piipahdin Pariisin kirjamessuilla. Muistan kun kävin ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2003 (sitä ennen en edes tiennyt, että on olemassa kirjamessuja). Voi luoja sitä kirjojen ja kirjailijoiden määrää! Seuraavana syksynä surin Brysselistä saakka, kun en päässyt paikalle. Viimeisinä vuosina olen ollut messuilla töissä ja siinä kirjamessuhohto on kyllä päässyt vähän karisemaan... Olen silti edelleen lapsellisen innoissani tavatessani elävänä hyvien kirjojen kirjoittajia. Ja olen minä vähän niistä loputtomista kirjakasoistakin innoissani. Sitä paitsi uusia messuja oli hauska katsella puoliammattilaisen silmin.

Pariisin kirjamessuilla tuntui olevan aika samanlainen meno kuin Helsingissä, luultavasti meillä on otettu mallia isommista. Kirjat olivat kyllä kalliimpia, oikein missään ei ollut kovin hyviä tarjouksia ja suurin osa kirjoista oli messuilla kalliimpia tai samanhintaisia kuin tavallisissa kirjakaupoissa. Ihastelin laajaa sarjakuvavalikoimaa, mutten lopulta ostanut mitään muuta kuin yhden café latten (nyt ehkä kuuluisi piirtää se rasti seinään).

Valitsin messuillakäyntipäivän ihan umpimähkään, enkä ollut lukenut ohjelmaa lainkaan etukäteen. Kiljuin melkein ääneen, kun huomasin että 30-vuotisjuhlalavalla oli luvassa Paul Austerin ja Salman Rushdien, kahden vanhan ystävän tuttavallinen tunnin keskustelutuokio. Paikalla oli tietysti ihan kamalasti ihmisiä, mutta kyllä ne sedätkin olivat ihania. Rushdien tulkki unohti koko ajan mitä tulkattava oli sanonut, mutta onneksi kuuluin siihen vähemmistöön jolle alkukieli englanti oli tutumpi kuin tulkkauskieli ranska. Miehet puhuivat vähän viisaita ja hulluttelivat paljon. Signeerausjono oli ainakin kilometrin pituinen ja koska minulla ei ollut kummankaan kirjojakaan mukana (enkä halunnut ostaa niiden ranskalaiskäännöksiä, alkuperäisiä en nähnyt missään) lähdin keskusteluhetken jälkeen tyytyväisenä kotiin. Lipun hintakaan ei harmittanut enää Austerin ja Rushdien jälkeen.

Messuilla oli myös ensimmäistä kertaa pieni Pohjoismaiden osasto, jossa näin vilaukselta ainakin Helena Petäistön (ranskalaiskirjailijoita en tunnistanut, voi siis olla että olen nähnyt tietämättäni muitakin kuuluisuuksia...). Esillä oli muutamia suomalaisia lastenkirjoja, mutta muuten viiden maan osasto oli aika vaatimaton ja tylsä. Suomen edustus Pariisin taidemessuilla toissaviikolla oli huomattavan paljon loisteliaampi. Muuten bongasin suomalaisista ainoastaan yhden Arto Paasilinna -pokkarin.

Pohjoismaiden osasto
The stand of the Nordic countries

Suomalaisia lastenkirjoja Pohjoismaiden osastolla
Finnish childrens' books

Paul and Salman

I stopped by at the Paris' book fair today. I love the book fair in Helsinki - even though the last years I've been working my ass of there... The fair in here looked a lot like ours (guess we've been following the example) but the books were more expensive - even more expensive than in normal bookstores. So in the end I didn't buy a single book (that's somewhat historic) but enjoyed a lot the atmosphere.

I didn't have a clue of the programme of today but was lucky to see gentlemen Paul Auster and Salman Rushdie having an hour long chit-chat about their friendship, books and the world in general. Rushdie's interpreter wasn't too good as she forgot half of the things he had said but I was lucky understanding better Rushdie's English than the incomplete French translation. I really enjoyed listening Auster and Rushdie but since I didn't have any of their books with me (and didn't want to buy the French versions) I didn't stay for the signing. Lucky me as the queue was at least one kilometre long...

There was also a small and modest stand of the Nordic countries. You could see that they were there for the first time for the stand was really boring. I saw some Finnish childrens' books and one little celeb but that's all. I might have seen some famous French authors as well but didn't recognize them.