Kirjasta näkee, että Shields ei ole huono kirjailija. Suomennos ei ehkä tee oikeutta hänen kielelleen, joka kuitenkin vaikuttaa hiotulta ja tarkkaan mietityltä. Tarina on kiinnostavasti punottu vaikka se tuntuukin jäävän vähän keskeneräiseksi. Itse asiassa pidin lopusta, joka jää tavallaan auki. Kirjan päähenkilöt ovat kaikki vähän vinksahtaneita, mutta miellyin lopulta heihin kaikkiin jotenkin. Ehkä kiinnostavimpia olivat uheet rakkaudesta, joka usein oli jotenkin sopimatonta tai ainakin vähän päätöntä - niin kuin nyt rakkaus on. Kirjan viimeisen kappaleen käsikirjoitusmuoto häiritsi minua enkä millään olisi jaksanut lukea viimeistä lukua. Halusin kuitenkin tietää loppuratkaisun (en kovin helposti jätä kirjoja kesken), jota ei kuitenkaan tavallaan edes tullut.
Kirja ei päässyt minun suosikkilistalleni, mutta aion antaa Shieldsille toisenkin mahdollisuuden. Minun makuuni Mary Swann oli jopa vähän liian chick littiä, vaikka se ei asiantuntijan mukaan kuulu edes koko genreen. "Hömppäkirjat" eivät useinkaan kuulu suosikkeihini; viime viikolla minä lähdin kirjakaupasta kassissani Dostojevskiä ja Kierkegaardia kun mainittu chick lit -ystäväni innostui vähän toisenlaisista teoksista...
"Rosen yöpöydän kello on kaksi. Kellonaika ja harmaa koleus huoneessa vain pahentavat tunnetta, että hänen on haukottava ilmaa. Vain yksi luku enää, hän lupaa itselleen, mutta ei pysty lopettamaan. Verhonraosta näkyy kuu, joka on tänään pelkkä vuoltu lastu. Tee kupissa on ollut kylmää jo monta tuntia, mutta hän siemaisee sitä silti sammuttaakseen kauhean janonsa. 'Ette te ole oikea Smith, ystäväiseni. Satun nimittäin tietämään, että te olette -' Rose ei malta mennä edes vessaan, vaikka rakkoa pakottaa. 'Tässä kirjekuori. Siinä on lentoliput ja pieni kartta -'
Sitten ollaan jo viimeisellä sivulla. Kello on neljä aamulla. Jacob Smith onkin kreivi Ramouski, niin kuin Rose on kaiken aikaa epäillyt, ja hänen kasoinagentinroolinsa on vienyt hänet hyvien puolelle, juuri niin kuin Rose oli toivonut. Mies saa kiitoksensa pienessä yksityisessä seremoniassa, eivätkä hänen yöuniaan juurikaan häiritse ne muutamat salamurhat, joita juttu oli vaatinut. Mutta osa peiteroolista on paljastunut. Hän saa uuden koodinimen. Sen hän hyväksyy olan kohautuksella. C'est la vie. Rose sammuttaa valon ja odottaa nukahtavansa heti."
Shields on muuten jälleen yksi kirjailija, jonka hahmot ovat itsekin kirjailijoita tai ainakin sen suurkuluttajia ja klassikkotietoutta viljellään joka toisessa virkkeessä. En enää ole varma, pidänkö siitä vai häiritseekö se minua.
swann
All right then. I read my first Shields (I still have several waiting). I chose Swann since it's her last book that's been translated into Finnish. Few of my collegues are true Shields fans (as well as big fans of Alice Munro - she's also waiting in my shelf) and I'm sick of listening their lectures about her greatness. Maybe their limitless admiration made me a bit sceptical or maybe the time just wasn't right but anyway I wasn't too enamoured about Mary Swann.
I can tell that Shields isn't a bad writer. I might enjoy her books more if I read them in English. The language - even translated - seems smooth and contemplated. The story is interesting even though it seems a bit incomplete. I actually liked the open end. All the four principal characters seem quite weird but in the end I kinda liked them all. The most I liked the stories about love that was always a bit inappropriate or at least somewhat senseless - as love often is. The less I liked the last chapter which was written like a movie script. I almost didn't read it through but because I rarely drop out any books I read it anyway - and didn't even get any dénouement.
And yes, Shields seems to be one of those writers whose characters are writers as well or at least every bit they reach and whose books talk more about classical literature than the actual topic. I'm not sure if I like that.
No comments:
Post a Comment