skip to main |
skip to sidebar
Hups, muutama viikko vierähti tässä kolmosen ja nelosen välissä... Oikeastaan ihan siksi, että tämä neloskysymys tuntui niin pirun vaikealta. En oikein osannut päättää lempikirjasarjaanikaan tuossa edellisessä kysymyksessä, joten on vähän mahdotonta lempikirja siitä lempparisarjasta...
Mutta sitten muistin vielä yhden lempparisarjan, joka on vähän nolo ja aika kulunut, mutta kyllä minäkin siihen hurahdin aikanaan. Kyseessä on tietysti Edwardin ja Bellan rakkaustarinasta ja siinä sivussa vampyyreista ja ihmissusista ja mitä niitä on kertova Twilight. Olen lukenut kirjat (1 - 4) vain yhteen kertaan, mutta ainakin ensimmäisen ja toisen voisin joskus lukaista uudelleenkin. Kolmososa oli minusta aika mitäänsanomaton ja nelonen menikin sitten jo ihan liian pitkälle. Ne kolme leffaakin olen nähnyt, kaksi ekaa kai useammankin kerran. Nyt olen yrittänyt lueskella muita vampyyrikirjoja, mutta millekään en ole vielä syttynyt samalla tavalla.
Lempikirjani tästä sarjasta on ehdottomasti sarjan kakkososa Uusikuu. Aluksi en tykännyt siitä yhtään, koska tykkään (ja tykkäsin erityisesti silloin) Edwardista paljon enemmän kuin Jacobista, mutta Uusikuu on noista kirjoista ehdottomasti parhaiten kirjoitettu. Bellan repivää surua on kuvattu todella hienosti ja todellisesti.
Leffassakin oli hyvät puolensa...
Oho, unohdin eilen kokonaan vastata päivän haasteeseen... Tää venyy mulla varmaan jonnekin kesäkuulle, mutta ei kai tässä niin kiire ole.
Tähän kysymykseen on myös hankala vastata. Lapsena luin paljonkin kaikkia sarjoja Annoista Sweet Valley High -kirjoihin ja silloin oli tärkeää saada lukea kaikki saman sarjan kirjat. Aikuisena olen kyllä mieltynyt moneen kirjailijaan ja useammilta lukenut koko tuotannon, mutta ehkä aikuisille tehdään sitten vähemmän ihan silkkoja kirjasarjoja.
Anna-kirjat olivat kyllä lapsena ehdottomasti yksiä suosikkeja, samoin Tiinat. Tykkäsin monista muistakin, niin kuin noista edellä mainituista Ninnoista ja vaikka Lehtisen Mirkka-kirjoista.
Yksi vähän vanhemman iän suurimmista suosikeistani on Taru sormusten herrasta -trilogia, se kai voidaan laskea kirjasarjaksi? Siihen vielä löyhästi liittyvät Hobitti ja Silmarillion, joka minulla on muuten vielä lukematta...
Katsoin viikonloppuna Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan Kellokosken prinsessa -kirjan pohjalta tehdyn elokuvan Prinsessa. Kirjahan on Kellokosken ja Nikkilän mielisairaaloissa vuosikymmeniä asuneen Anna Lappalaisen elämäkerta, joka on koottu Lappalaisen tunteneiden kertomuksista ja virallisista asiakirjoista. Lappalainen oli tullut lapsuudessaan äitinsä hylkäämäksi, häntä oli palloteltu sijaiskodista toiseen ja hän kärsi muun muassa suuruusharhoista. Lappalainen kuvitteli olevansa prinsessa Buckinghamin palatsista ja mielsi mielisairaalan omaksi hovikseen antaen kanssaihmisilleen lukuisia arvonimiä.
Elokuva perustuu myös Lappalaisen elämään, mutta oli kirjaa fiktiivisempi ja enemmän tarinan omainen. Jos on oikeasti kiinnostunut Anna Lappalaisen elämästä ja varsinkin suomalaisen mielenterveystyön historiasta, kannattaa ehdottomasti lukea tuo kirja. Elokuvassa Annan elämästä annetaan vähän turhankin romantisoitu kuva, kirjassa puolestaan painotettiin sitä, että vaikka Anna harhoissaan eli varmasti onnellisempana kuin monet muut mielisairaat, ei hänen elämänsä kuitenkaan mitään ruusuillatanssimista ollut. Joka tapauksessa, elokuva oli minusta myös hyvä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen (vaikka näinkin seuraavana yönä lobotomia-painajaisia...). Suurin ansio onkin ehkä se, että mielisairauksista voidaan edes jollain tasolla Suomessa puhua, vieläpä varsin lempeästi ja ymmärtävästi. 
Ensimmäisenä mieleeni tuli Pikku prinssi, yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Luin Pikku prinssin ensimmäistä kertaa vasta joskus teini-iässä, mutta sen jälkeen se onkin kulkenut tiiviisti matkassani. Hyllyssä minulla on kirjasta ranskankielinen, englanninkielinen ja kaksi suomenkielistä versiota sekä Pariisista ostettu äänikirja, jossa on katkelmia tarinasta ranskaksi. Olen antanut kirjaa lahjoiksi ja lukenut sitä iltasaduksi. Usein luen kirjasta vain pienen pätkän, yhden luvun tai muutaman virkkeen, mutta on se joitain kertoja tullut luettua kannesta kanteenkin.
On varmasti myös joitain tyttökirjoja, jotka olen lukenut enemmän kuin kolme kertaa. Rakastin nuorena Taru Mäkisen Ninna-kirjoja, joista minulla on omanakin kirjaston poistomyynnistä ostetut Ninnan musta pilvi ja Ninnan sininen kevät, ne olen lukenut niin monta kertaa, etten pysy laskuissa mukana. Myös monet Tuija Lehtisen kirjat on tullut luettua kerta toisensa jälkeen, ainakin Ikkunaprinsessa ja Asvalttisoturi, jotka nekin löytyvät omasta hyllystä.
Pikaisen laskun mukaan luin viime vuonna 50 kirjaa, jätin luvusta pois pelkästä pakosta luetut koulukirjat. Silmäilin listaa ja vaikka siinä onkin monta hyvää kirjaa (valitettavasti myös useampi huono...), kaksi kirjaa nousee ehdottomasti yli muiden.
Ensimmäinen on Vladimir Nabokovin Lolita, jonka luin keväällä Pariisissa alkuperäiskielellä eli englanniksi. Nabokovhan oli oikeastaan kolmikielinen ja taisi englannin lisäksi ranskan ja venäjän. Minulla on Lolita myös suomeksi ja taidan käännöksenkin jossain vaiheessa lukea, koska Nabokovin englanti on yksinkertaisesti niin kiemuraista ja haastavaa, etten todellakaan tajunnut kaikkia hienouksia ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. Alkuteoksenkin luen siis varmasti joskus uudestaan. On kiinnostavaa myös nähdä, miten hyvin suomentaja on työssään onnistunut.
Parasta kirjassa on ehdottomasti kieli, mutta eipä kirjan tarinakaan ihan tavanomainen ole. Minun oli välillä vaikeaa ymmärtää kirjan päähenkilön Humbert Humbertin pakkomielteen syvyyttä eikä kirja muutenkaan ole helpoin luettava ja ymmärrettävä.
Toinen viime vuoden parhaista kirjoista oli Finlandia-ehdokkaaksikin valittu Markus Nummen Karkkipäivä. Lastensuojelun kipukohtiin tarttuva kirja on sosiaalipoliitikolle melkein pakkoluettava, mutta soisi siihen muidenkin tarttuvan. Kirjan intensiteetti oli niin vahva, etten uskaltanut lukea kuin muutaman sivun kerrallaan. Koko ajan pelkäsin jotain pahaa. Tarina oli todella taitavasti rakennettu ja aihevalinnasta Nummi ansaitsee pelkkiä ruusuja.
Olen usein vähän hidas, varsinkin uusien asioiden kanssa. Huomasin Saran bongaaman 30 päivän haasteen vasta, kun huhtikuu oli jo alkanut. Mietin vielä hetken, jaksaisinko osallistua mutta houkutus oli näköjään liian suuri. Ehkä yritän vastata kaikkiin kohtiin huhtikuussa tai sitten jatkan ensi kuun puolelle. Tässä kuitenkin eri päivien haasteet (suomensin haasteet, koska se tuntuu minusta luontevammalta - osa suomennoksista saattaa tosin olla vähän kökköjä):
01 Paras viime vuonna lukemani kirja
02 Kirja, jonka olen lukenut enemmän kuin kolme kertaa
03 Lempikirjasarjani
04 Lempikirjani lempikirjasarjastani
05 Kirja, joka tekee minut onnelliseksi
06 Kirja, joka tekee minut surulliseksi
07 Aliarvostetuin kirja
08 Yliarvostetuin kirja
09 Kirja, johon rakastuin vaikka aluksi luulin, etten pitäisi siitä
10 Lempiklassikkokirjani
11 Kirja, jota inhosin
12 Kirja, jota rakastin ennen mutten enää
13 Lempikirjailijani
14 Lempikirjani lempikirjailijaltani
15 Lempimieshenkilöni
16 Lempinaishenkilöni
17 Lempisitaattini lempikirjastani
18 Kirja, johon petyin
19 Paras filmattu kirja
20 Paras romanttinen kirja
21 Lapsuuteni lempikirja
22 Lempikirjani, jonka omistan
23 Kirja, jonka olen halunnut lukea kauan, mutten vieläkään ole lukenut
24 Kirja, jonka toivoisin useamman ihmisen lukevan
25 Kirjallinen hahmo, johon samastun eniten
26 Kirja, joka muutti mielipidettäni
27 Yllättävin juonenkäänne tai lopetus
28 Lempiotsikkoni
29 Kirja, jota kaikki inhoavat, mutta josta itse pidän
30 Kaikkien aikojen lempikirjani
Haasteessa ovat Saran lisäksi mukana ainakin Sanna, Katja ja Zephyr.
