Kaikkien aikojen surullisin kirja - tai tarina - on kuitenkin ehdottomasti H. C. Andersenin Pieni tulitikkutyttö. Minulla on iso vanha Andersenin satukirja (Andersenin kootut sadut ja tarinat I, kolmas painos on vuodelta 1956 ja kirja on kai äitini peruja), josta lapsena aina luettiin iltasatuja. Tulitikkutyttöä ei koskaan saanut lukea iltaisin, koska siitä tuli niin paha mieli, etten saanut nukuttua. Kyllä tuon pikkutytön kohtalo vieläkin vähän kuristaa kurkkua, vaikka satu tavallaan päättyykin onnellisesti. Ehkä juuri Tulitikkutyttö teki minusta sosiaalipoliitikon... Tai ainakin sai rakastamaan vähän surullisia loppuja.
loppu tai
10 years ago
No comments:
Post a Comment